Miten Pääsemme Greta-ilmiöstä Eteenpäin?

Keskustelu Greta Thunbergistä ja ilmiöstä hänen ympärillään ei ota laantuakseen. Vaikka mediassa tätä aihetta on käsitelty, en koe, että niissä olisi tartuttu oikeisiin asioihin. Siksi haluan tuoda esille vielä oman näkökantani siihen, miksi ilmiö saattaa haitata ilmastonmuutoksen vastaista työtä, ja miksi ilmiö saattaa ärsyttää. Toivottavasti näiden avulla voidaan vähentää keskustelun polarisaatiota.

En siis suhtaudu Greta-ilmiöön varauksettoman positiivisesti. Olen samaa mieltä siitä, että ilmastonmuutos on yksi aikamme suurimpia kysymyksiä, ja että tiedeyhteisöä pitää kuunnella. En myöskään epäile Gretan omistautumista aiheelleen, tai sitä, etteivätkö nuoret olisi tärkeitä. Gretan esiintymiset ovat vaihdelleet sanomaltaan, ja uusin esimerkki saatiin YK:n ilmastokokouksessa, ja tässä tullaankin ongelman ytimeen. Tiedeyhteisön kuuntelemisen lisäksi, hänen viestinsä jatkui: ”olette ryöstäneet unelmani ja nuoruuteni”, ”olemme massasukupuuton partaalla”, minkä jälkeen hän tulkintani mukaan väärinkäyttää IPCC:n ennusteita ilmastonlämpenemisestä väittämällä, 1.5 asteen lämpenemisen ylittäminen käynnistävän ”peruuttamattomia ketjureaktioita, mitä ihmiset eivät voi kontrolloida”. Lopuksi hän vielä uhkailee, että ”jos ette onnistu, emme anna teille ikinä anteeksi”, mille huoneessa istuva maailman etuoikeutettu eliitti antaa aplodinsa, lentääkseen vain koteihinsa kokouksen jälkeen ja jatkaakseen luksuselämäänsä.

Gretan esittämät lukemat todennäköisyyksistä ja lämpenemisestä lienevät linjassa IPCC:n raporttien kanssa, ja on totta, että eliölajit ja ekosysteemit ovat suurissa vaikeuksissa, jos maapallo lämpenee merkittävästi. On kuitenkin harhaanjohtavaa esittää 1.5 astetta tuomiopäivän rajana, minkä ylitettyään maapallon ilmasto on peruuttamattomasti pilalla. 1.5 astetta on enemmän tai vähemmän poliittisesti hyväksytty ”turvallinen” raja, joskin välillä käytetään myös kahta astetta. Toki mitä enemmän ilmakehä lämpenee, sitä suuremmaksi kasvavat riskit, mutta vaikka ilmasto lämpenisi tuon astemäärän, ei olisi liian myöhäistä toimia. Tämän lisäksi, ne jotka odottavat, että galaksit räjähtävät mikäli tuo 1.5 astetta ylittyy, saavat pettyä, sillä sääilmiöissämme on niin paljon vaihtelua, että vakavampienkin seuraamusten havaitsemiseen menisi pidemmän aikaa. Miksi maalata väärää mielikuvaa, ja pedata tilannetta missä kovimmat epäilijät voivat sanoa ”Hah, raja ylittyi ja olemme vielä täällä! Tiede on humpuukkia!”.

Toinen kritiikkini liittyykin Gretan maalaamaan mielikuvaan apokalyptisestä tuhosta. Aiemmin hän on usein kertonut kuinka hän haluaa, että me tunnemme hänen ahdistuksensa, ja että me panikoimme. Yhdistettynä uusimpaan YK:n puheeseen tuhotusta nuoruudesta ja anteeksiantamattomuudesta, sekä fanien intoon, näen ilmiössä kulttimaisia piirteitä. Kun tämä kultti kehottaa panikoimaan ja ahdistumaan, en usko tämän olevan kovinkaan tuottavaa. Jos alarmismi à la Al Gore ei ole toiminut 30 vuoteen, miksi se toimisi nyt? On myös väärin lietsoa näköalattomuutta, minkä vaikutuksista näkyykin ensimmäisiä indikaattoreita Suomessa, kun enenevä määrä kokee ilmastoahdistusta tai ei halua lapsia ilmastosyistä. Me emme ole ryöstäneet Gretan, tai muidenkaan nuoruutta. Maapallolla menee monella mittarilla (vauraus, koulutus, eliniänodote, sääilmiöissä kuolleiden määrä) paremmin kuin koskaan aiemmin, ja nuorilla on suuremmat mahdollisuudet kuin luultavasti ikinä maapallon historian aikana menestyä ja vaikuttaa omaan tulevaisuuteensa. On ensisijaisen tärkeää ymmärtää, että näillä ihmiskunnan edistyksen mittareilla on suuri merkitys sille, miten pystymme ennaltaehkäisemään ja varautumaan ilmastonmuutokseen. Korkeampi koulutusaste tuottaa enemmän ihmisiä, jotka voivat ratkaista ongelmia, ja vauraus auttaa vaikutusten minimoimisessa. Hyvä esimerkki vaikutusten minimoimisesta on Bangladesh, jossa implemenoitiin tekstiviestipohjainen varoitusjärjestelmä, joka auttaa ihmisiä varautumaan myrskyyn tai tulvaan, pelastaen tuhansia ihmishenkiä. Pieni investointi, suuri hyöty. Parhaat ratkaisut eivät ole aina ilmeisiä, ja meidän täytyy voida käydä rationaalista, kiihkotonta keskustelua siitä, toimivista ratkaisuista. Emme voi tehdä ilmastopolitiikkaa vastareaktiona paniikille tai ahdistukselle. Jos maapallo olisi sairastunut potilas, en haluaisi, että lääkäri panikoi.

Mitä Thunbergistä ärsyyntymiseen tulee, media on mielestäni tutkinut melko yksipuolisesti vain osaa syistä. Kyllä, varmasti jotkut ärsyyntyvät hänen olemuksestaan ja monet myös hyökkäävät ala-arvoisesti hänen ikään, sukupuoleen, tai muihin ominaisuuksiin. Näkyvin esimerkki lienee Trump, mutta no… en kyllä itse enää ylläty mistään mitä hän sanoo. Tämän lisäksi, Greta mainitsi ”ikuisen talouskasvun sadun”, ja monessa ilmastolakossa osoitetaan mieltä kapitalismia tai talouskasvua vastaan, joten herää kysymys siitä, ovatko mielenosoitukset ja liike joidenkin kohdalla veruke muidenkin asioiden ajamiseen. Olisin varovainen, ettei liikettä käytetä ”troijalaisena hevosena”. Kuitenkin kaiken asiapitoisenkin kritiikin luokittelu ”setämiesten” vihaksi tai muuksi vastaavaksi vain lisää polarisaatiota ja hankaloittaa yhteisten ratkaisujen löytymistä. Ilmastonmuutos on jo muutenkin riittävän politisoitunut ja polarisoitunut kysymys. Yksi keskeisimmistä dilemmoista Thunberg-ilmiössä on se, että miten häneen saa suhtautua. Onko hän varteenotettava debatoija, jolloin hänen argumentteja saa kritisoida, vai suhtaudummeko me häneen ahdistuneena 16-vuotiaana? Olen belgialaisen filosofin Maarten Boudryn kanssa samaa mieltä, ja uskoisin, että tällä hetkellä ärtymystä herättää se, että Gretan sanomaa täytyy kuunnella, mutta jos sitä kritisoi törmää usein argumentteihin, että ”hänhän on vain ahdistunut lapsi”. Juuri tämä kaksinaismoralismi saa monet älähtämään. Tiedän, että kaikki Gretan sanomaa kannattavat eivät tähän sorru, mutta äärilaidan osalta tilanne alkaa muistuttaa tässäkin suhteessa uskontoa tai kulttia: joillekin Greta on kauan kaivattu profeetta, jonka puhtautta ei sovi kyseenalaistaa.

Mihin tämä jättää meidät? Miten pääsemme eteenpäin? Toivottavasti tarjoamani näkökulma auttaisi ymmärtämään myös meitä Greta-ilmiöön ja tuomiopäivän saarnaukseen varauksella suhtautuvia. Mediassa olemme jo kuulleet runsaasti huolestuneiden nuorien mielipiteitä, ja heille haluan sanoa: me olemme kaikki samassa veneessä. Vastapuolen ilkkuminen puolin tai toisin ei auta, vaan pidetään aihe esillä ja etsitään ratkaisut yhdessä. Parhaan tietomme mukaan ilmasto lämpenee ja ihminen vaikuttaa siihen, mutta riippumatta siitä, miten paljon uskoo ilmaston lämpenevän tai ihmisen osuuteen siitä, on viimeistään varovaisuusperiaatteen nojalla viisasta vähentää päästöjä, jotta ei sörki monimutkaista ilmastojärjestelmää, mitä ei täysin ymmärrä. Teknologisen kehityksen ja viisaan lainsäädännön kautta me löydämme ratkaisuja, mistä kaikki hyötyvät. Fokus on väärissä asioissa, jos keskitymme lihan kieltämiseen Suomessa samalla, kun maailmalla rakennetaan tuhansia uusia hiilivoimaloita. Kun uusi teknologia on halvempaa kuin edellinen, vanha menettää virkansa: ei hevoskärryjäkään koskaan kielletty, vaan autot olivat niin paljon parempia ja edullisempia, että hevosia ei enää näy. Sama tapahtunee lopulta esimerkiksi sähköautojen tapauksessa. Hiilivoimassa tämä on oikeastaan jo alkanut, sillä ainakin USA:ssa ja Iso-Britanniassa vähäpäästöisempi kaasu on nopeasti korvaamassa hiiltä. Hiilivoiman korvaaminen on myös hyvä esimerkki ratkaisusta, jolla on muitakin positiivisia vaikutuksia: pienhiukkaspäästöt vähenevät, mikä edesauttaa alueen asukkaiden terveyttä.

Hiiliverokeskustelun jätän suosiolla ekonomisteille. Talouden suhteen on kuitenkin tärkeä keskustella siitä, miten saamme rahalle parasta vastinetta. Vaikka voisimme vähentää Suomen päästöjä suurella rahalla, saattaisimme vain ampua itseämme jalkaan heikentämällä yksilönvapauksia ja taloudellisia edellytyksiämme satsata tutkimukseen ja saada aikaan kestävää muutosta, samalla kun muut jatkavat tupruttelua, antaen enemmän saastuttaville lisää taloudellista ja poliittista valtaa. Toisaalta globaalin hyvinvoinnin kannalta saattaisi olla tehokkaampaa panostaa esimerkiksi heikoimmassa asemassa olevien rokotuksiin. Tätä näkökantaa tuo ahkerasti esiin tanskalainen Bjørn Lomborg. Hän, ja myös Petteri Taalas, painottavat kuitenkin, että ilmastonmuutoksen estämisen ja siihen varautumisen edistys ei tule itsestään, vaan kehitykseen on panostettava selkeästi nykyistä enemmän. Puhtaan teknologian kehittämisen hyödyllisyydestä vallinne Suomessakin laaja poliittinen konsensus: panostamalla puhtaisiin teknologioihin ja niiden vientiin voimme sekä hyötyä rahallisesti, että auttaa kokoamme enemmän ilmastonmuutostalkoissa.

Maarten Boudry Greta Thunbergistä

Aiemmin hän kyseenalaisti, kannattaako hänen edes opiskella, jos maailma on kuitenkin matkalla tuhoon. Tämä on järjetöntä.

— Maarten Boudry.


Belgialainen filosofi Maarten Boudry kirjoitti mainion Facebook-päivityksen Greta Thunberg-ilmiöstä oltuaan keskusteluohjelmassa De Afspraak. Ohessa löydätte suomennoksen kyseisestä tekstistä, pahoittelen mahdollisia virheitä.

Olin eilen ”De Afspraak” ohjelmassa puhumassa uudesta Etienne Vermeerschin mukaan nimetystä professuurista, mutta minulta pyydettiin myös kannanottoa Greta Thunbergin YK:ssa pitämään kiivaaseen puheeseen. Yleensä yritän välttää keskustelua hänestä henkilönä niin pitkään kuin mahdollista, koska pidän sitä kamalan väsyttävänä ja tehottomana: hänen faninsa pitävät häntä lähes pyhimyksenä, kun taas vastustajat pilkkaavat ja mustamaalaavat häntä. Tämä ohjaa pois itse asian ytimestä ja ongelmasta: ilmaston lämpenemisestä.

Mutta hyvä on, lähetyksessä käytin ilmaisua ”täysin apokalyptinen”, koska hän väittää, että häneltä on ”ryöstetty” hänen nuoruutensa ja tulevaisuutensa. Aiemmin hän kyseenalaisti, kannattaako hänen edes opiskella, jos maailma on kuitenkin matkalla tuhoon. Tämä on järjetöntä. Ilmastonmuutos on ilman muuta vakava ongelma, kenties koko 2000-luvun suurin haaste, mutta se ei ole maailman ainoa ongelma, eikä eksistentialistinen uhka ihmiskunnalle. Ette voi lukea mistään kohtaa IPCC-raporttia, että tämän päivän 16-vuotiaalla ei olisi tulevaisuutta.

Gretan viittaukset ”hiilibudjettiin” ja vetoomus (tulevaisuuden) negatiivisista nettopäästöistä ovat varmasti oikein, mutta että olisimme ”joukkotuhon” partaalla, ja että me olisimme ”ryöstäneet” hänen tulevaisuutensa, on vahvaa liioittelua. Tämän lisäksi hänen moralistinen tarina tuhosta on kauhistuttavan yksipuolinen. Hän osoittaa syyttävää sormeaan edellisiä sukupolvia kohti, ikään kuin he olisivat tuhonneet hänen tulevaisuutensa. No, edelliset sukupolvet ovat myös pitäneet huolta, että hän saa elää kaikkein aikojen parhaassa aikakaudessa. Se hyvinvoinnin ja vaurauden määrä minkä keskellä Greta Thunberg ja hänen sukupolvensa on syntynyt, ei tunne vertaistaan maailman historiassa. Tämä hyvinvointi ei ole ainoastaan hänen haukkumansa ”talouskasvun” tulos, vaan suuri kiitos kuuluu fossiilisille polttoaineille. Oikea tapa ajatella ilmastonmuutoksesta on nähdä se haitallisena sivutuotteena jostakin, mikä on merkinnyt valtavaa siunausta ihmiskunnalle.

Joka tapauksessa, psykologian tutkimukset osoittavat, että tuomion ja tuhon saarnaaminen eivät auta vakuuttamaan ihmisiä ongelmasta. Ilmastoaktivistit ovat yrittäneet tätä jo 30 vuotta. Laulun sanat ovat jo tutut: kello on viittä vaille kaksitoista, meidän täytyy muuttaa suuntaa NYT, meillä on ”enää 12 vuotta, ja sitten maailma tuhoutuu”. Tämä tarina on houkutteleva tietylle ryhmälle, mutta muihin ihmisiin se ei toimi. Kieltäjät kieltävät entistä kiivaammin, epäilijät ärsyyntyvät koko ajan enemmän alarmismista, ja normaali väestöllä on muitakin murheita kuin ilmasto. Vaalitulokset osoittavat tämän todeksi: Hollannissa Thierry Baudet sai suuren voiton, ja Belgiassa vihreät suoriutuivat surkeasti, huolimatta kaikista ilmastomarsseista.

Kaikkein houreisimpana pidin kuinka yleisö osoitti suosiotaan Gretan vakaville moraalisille syytteille (”I will never forgive you”). Katsokaa maailman etuoikeutetuimpaa eliittiä hyvesignaloimassa, lentääkseen vain tapahtuman jälkeen takaisin koteihinsa nauttimaan luksuselämästä. Jos et kuitenkaan aio tehdä kuten Greta sinulta odottaa, mitä lähestulkoon kukaan ei tee, näytä se sitten rehellisesti äläkä anna hänelle aplodeja.

Ollakseni täysin selkeä: pidän kauheana kaikkea sitä lokaa mitä Greta Thunberg saa niskaansa. Hän ei ansaitse sitä. Hän ei ole ainoastaan hyvin fiksu, vaan hänen ponnistelunsa muiden puolesta ovat erityisiä. Mutta mitä enemmän hänen kannatajansa yrittävät korottaa häntä lapsiversioksi Äiti-Teresasta, sitä enemmän ihmiset ärsyyntyvät ja vastustavat häntä. Meillä on kaksi vaihtoehtoa: joko otamme hänet vakavasti ja saamme kritisoida hänen argumentteja, tai sitten pidämme häntä 16-vuotiaana lapsena, mutta ei molempia samaan aikaan. Häntä ei voida ensin pitää profeettana, joka pelastaa maailman, mutta kritiikin saapuessa sanoa ”kuinka julkeatte läksyttää 16-vuotiasta lasta”. Tämä ilmiö selittänee paljon ärtymyksestä.

Meidän ei pidä tehdä ilmastosta syyllisyyden ja rangaistuksen, tekijöiden ja uhrien, tai synnin ja viattomuuden tarinaa. Me kaikki hyödymme fossiilisista polttoaineista lukemattomin eri tavoin. Ilmastonmuutosongelman ratkaisut EIVÄT ole vielä saatavilla, muuten ne olisivat jo käytössä. Hyvinvointimme turvaaminen ilman fossiilisia polttoaineita on hyvin monimutkaista. Kaikki hässäkkä Gretan ympärillä vie keskustelua pois asian ytimestä: ihmiskunnalla on vakava ongelma ja meidän täytyy nopeasti löytää ratkaisuja. Kuten painotin aiemmin kirjassani, ratkaisut löytyvät ennen kaikkea teknologiasta ja lainsäädännöstä. Hallitusten täytyy investoida paljon enemmän teknologisiin innovaatioihin kiihdyttääkseen siirtymistä hiilineutraaliin talouteen. Tarvitaan myös universaali hiilivero stimuloimaan tätä innovaatiota.

Ja nyt riittää Gretasta.

Alkuperäisen tekstin löydätte täältä:

https://www.facebook.com/mboudry/posts/1613667275430916?comment_id=1613678185429825&reply_comment_id=1613684738762503&notif_id=1569332194825434&notif_t=feed_comment