Ilmastopolitiikka muistuttaa yhä enemmän lupausten huutokauppaa, missä osallistujat huutavat koviten, kenellä on kunnianhimoisinta ilmastopolitiikkaa, ilman että näitä ehdotuksia tuetaan selkeillä suunnitelmilla siitä miten niiden tavoitteisiin päästäisiin. Kun Pariisin ilmastosopimuksen ja EU:n linjan mukainen hiilineutraalius vuonna 2050 ei riittänyt, päätti Suomen uusin hallitus korottaa panoksia, ja julistaa Suomen tavoittelevan nettopäästöjen nollatasoa jo vuodeksi 2035.
Lupauksia on helppo tehdä, mutta ymmärtävätkö niitä ajavat poliitikot oikeasti, mitä niiden toteutuminen vaatisi? Toistaiseksi hallitus on vain luvannut ”tiekarttaa” hiilineutraaliin Suomeen, mutta konkretia on uupunut. Toki melko ymmärrettävästi heillä on ollut muitakin ongelmia viime kuukausina. Nyt koronakriisin kaikkein akuuteimman vaiheen hellittäessä ehdotuksia ”vihreästä elvytyksestä” tupsahtelee kuin sieniä sateella siinä toivossa, että Suomi ottaisi niillä askeleen lähemmäksi hiilineutraaliutta 2035.
Kuitenkin, esimerkiksi Elinkeinoelämän tutkimuslaitos ETLA julkaisi alkuvuodesta arvion, että tämä hiilineutraaliustavoite ei toteudu, mikäli toimia ei kiristetä. Mutta kuinka paljon meidän oikeasti pitäisi tehdä ja kuinka nopeasti? Otin hieman erilaisen lähestymistavan, ja laskin kuinka paljon päästötöntä energiaa Suomi tarvitsisi, jotta voisimme korvata kaikki fossiiliset energianlähteemme vähäpäästöisellä vaihtoehdolla. Inspiraationa tälle tarkastelulle toimi Roger Pielke Jr.:n vastaava analyysi globaalilla skaalalla, jonka hätkähdyttävän tuloksena oli, että hiilineutraalius vuoteen 2050 mennessä vaatisi käytännössä yhden uuden ydinvoimalan verran uutta päästötöntä energiaa joka ikinen päivä seuraavan 30 vuoden ajan. Pohjana omille laskelmilleni Suomelle käytin tilastokeskuksen fossiilisten polttoaineden kokonaiskulutusarviota.
Suomessa saatiin vuonna 2018 fossiilisista polttoaineista (öljy+hiili+maakaasu+turve) yhteensä 527 578 terajoulea. Tämä sisältää niin sähköntuotannon, kuin liikenteen ja teollisuuden fossiilisten polttoaineiden energian, ja on se energiamäärä mikä meidän pitäisi korvata päästöttömillä vaihtoehdoilla seuraavan 15 vuoden, tai tarkalleen ottaen 5702 päivän aikana. Jos oletamme tätä laskelmaa varten, että Suomen energiantarve pysyy vakiona, pitäisi meidän onnistua lisäämään päästötöntä tuotantokapasiteettia yhteensä noin 16 729 megawattia. Se tarkottaisi 2.9 megawattia uutta fossiilisia korvaavaa päästötöntä energiantuotantoa joka ikinen päivä seuraavan 15 vuoden ajan.
Terajoulet ja megawatit eivät yksikkönä sinänsä sano juurikaan mitään, joten suhteutetaan: käynnistyessään Olkiluodon kolmas reaktori tuottaa 1600 megawatin tehollaan vuodessa noin 50 000 terajoulea energiaa. Toisin sanoen: saavuttaakseen hiilineutraaliuden korvaamalla fossiiliset polttoaineet Suomen pitäisi rakentaa noin 11 Olkiluoto kolmosta! Jos olisin poliitikko, joka lupaa hiilineutraalia Suomea vuoteen 2035 mennessä, minulle tulisi aikamoinen kiire myöntää uusia ydinvoimalalupia!
Niille jotka eivät pidä ydinvoimasta voin tarjota vastaavanlaisen suhteutuksen tuulivoimalla. Oletan, että saan palautetta laskelmieni oletuksista, mitkä pohjaan tuulivoimayhdistyksen suuntaa-antaviin kuviin. Heidän mukaan Suomessa asennettujen tuulivoimaloiden nimellistehon trendiviiva osoittaisi nimellistehon kasvavan noin 1.5 megawattia kymmenessä vuodessa. Kun tällä hetkellä Suomen suurimpien tuulivoimaloiden nimellisteho on 5.6 megawattia, niin oletetaan, että vuoteen 2035 mennessä asennetun tuulivoimalan keskimääräinen nimellisteho voisi olla noin 7 megawattia, mikäli satsattaisiin näihin parhaimmillaan 300-metrisiin jätteihin. Tuulivoimala ei kuitenkaan tuota sähkö kokoajan, ja jälleen tuulivoimayhdistyksen lukemiin nojaten voidaan arvioida, että Suomen tuulivoimalat ovat todellisuudessa tuottaneet noin 27% tästä tehosta. Säädetään tätä kuitenkin hieman ylöspäin siten, että tämä osuus nousisi 40%:iin, esimerkiksi jos tuulivoimaloita asennettaisiin enemmän merelle.
Näillä oletuksilla fossiilisten vuonna 2018 tuottama energiamäärä voitaisiin korvata noin 6000:lla jättiläistuulivoimalalla, eli niitä pitäisi pystyttää noin yksi per päivä, joka ikinen päivä seuraavan 15 vuoden ajan. En ole ekspertti siinä mitä muita muutoksia Suomen energiajärjestelmä vaatisi, jos näin suuri osuus energiasta tuotettaisiin tuulivoimalla, mutta sen verran osaan aprikoida, että tämäkin muutos olisi valtava ja sen tulisi tapahtua ennennäkemättömän ripeästi.
Oma kysymyksensä tuulivoiman tapauksessa on sen vaatima pinta-ala. Tuulivoimaloita ei voida sijoittaa vierekkäin, vaan virtauksen hyvän laadun varmistamiseksi niillä tulee olla riittävästi välimatkaa toisiinsa. Mitään yhtä arviota lienee hankala antaa, mutta USA:laisen ydinvoimainstituutin tekemien laskelmien mukaan tuulivoimapuisto vaatisi noin 0.33 neliökilometriä per tuotettu megawatti. Kun päästötöntä kapasiteettia tulisi olla aiemmin lasketut 16 729 megawattia, tarkoittaisi tämä 5 520 neliökilometriä tuulivoimalapuistoille. Onneksi Suomi on suuri maa, joten tämä vastaisi alle kahta prosenttia Suomen maapinta-alasta, mutta tämä aspekti on hyvä pitää mielessä tiheämmin asutuissa pienemmissä maissa.
Haluan myös huomauttaa, että nämä laskelmat eivät missään muodossa ota huomioon niitä haasteita, mitkä liittyvät esimerkiksi kaukolämpöön, tai liikenteen ja teollisuuden sähköistymiseen. Lisäksi kuten vihjasin aiemmin, sähköverkkokin vaatisi varmasti muutoksia nykyiseen verrattuna, riippuen miten päästötön energia tuotettaisiin.
Kertauksena: hiilineutraali Suomi vaatisi yhden uuden olkiluoto kolmosen verran päästötöntä energiaa 16 kuukauden välein, tai yhden uuden jättituulivoimalan verran joka ikinen päivä seuraavan 15 vuoden ajan. Olkiluotoa on kuitenkin rakennettu vuoden päivät, ja tuulivoimayhdistyksen tilastojen mukaan Suomessa suurin määrä asennettuja tuulivoimaloita yhden vuoden aikana on ollut 186 kappaletta, ja silloin ei ole ollut kyse jättiläisistä. Kirittävää riittää. Onko hiilineutraalius käytännössä edes mahdollista vuoteen 2035 mennessä? Jos tavoite olisi vuodessa 2050, niin kirittävää riittäisi silti. Toisaalta voitaisiin ajatella, että vuoteen 2050 mennessä teknologian kehittyminen voisi tehdä tästä vuoresta hieman helpommin kiivettävän.
Joka tapauksessa nämä laskelmat osoittavat, kuinka valtavasta haasteesta on kyse. Paperillahan päästövähennys on mahdollista, mutta jokainen päivä kun päästötöntä energiaa ei aleta rakentaa nykyistä ripeämmin kiristyy myös vaadittu rakennustahti hiilineutraaliutta vuonna 2035 varten. Entäpä käytännön toteutus? Ymmärtävätkö tätä huutokauppaa käyvät poliitikot mitä ovat menneet lupaamaan? Miten he voivat asettaa kunnianhimoisia tavoitteita, jos heillä ei ole ymmärrystä asioiden mittasuhteista tai niistä kaikista teknologisista muutoksista mitä ne vaativat? Kuinka paljon tämä tulisi maksamaan ja kuka sen maksaa? Kun seuraavan kerran poliitikko lupaa hiilineutraalia Suomea, älkää tyytykö vastaukseen, että he asettavat työryhmän selvittämään asiaa. Vaatikaa heitä selventämään, kuinka paljon uutta päästötöntä energiaa Suomi tarvitsisi ja millä aikataululla, jotta tiedätte ovatko he asiasta kartalla.
Vastaa