Alkuperäinen juttu täältä: https://bulletin.nu/ledare/all/framtiden-skapar-vi-tillsammans
Miltä näyttäisi Ruotsi, jos keskustelukulttuuri olisi sovittelevampi, sallivampi, ja uteliaisuutta painottavampi? Jos keskustelun annettaisiin soljua, eikä sitä keskeytettäisi uhkaavan erimielisyyden edessä? Jos useampaa poliitikkoa ohjaisi halu onnistua, epäonnistumisen pelon sijaan? Jos useampi journalisti olisi pohtinut mitä näkökulmia on jätetty pois, mitä kysymyksiä ei kysytty, tai mitä journalismin tehtäviin ylipäätään kuuluu? Jos me kaikki, työpaikoillamme, ruokapöydässä, ajatuksissamme, olisimme uskaltaneet jäädä pohtimaan sitä tuntematonta ja epämukavaa tunnetta mikä syntyy sanotun ja vaietun, tai jo ajatellun ja toistaiseksi vielä tuntemattomien ajatuksien välille. Juuri tätä aukkoa Bulletinin pääkirjoitus pyrkii tutkimaan.
Emme tule koskaan yrittämään kasvattaa sinua lukijana ajattelemaan oikein, vaan ajattelemaan vapaasti. Lähtökohtamme on, että lukijana kykenet muodostamaan oman mielipiteesi, ja että jatkuvan ja kunnioittavan keskusteluyhteyden avulla voit myös opettaa meille paljon.
Tulemme ajamaan mielipiteiden muodostusta, emme pakonomaisesti seuraamaan muita. Poliittisen analyysimme lähtökohta on seurausten etiikassa, missä tekojen arvo määräytyy niiden tosiasiallisten tulosten valossa, eikä sen, mitä teot symbolisoivat tai mikä on niiden motivaationa.
Lukijana, sinulle tulisi tarjota joka päivä ajatuksia herättäviä näkökulmia yhä monimutkaisemmassa ja polarisoituneemmassa yhteiskunnassa. Olemme onnistuneet, jos olet välillä, mutta et aina, samaa mieltä kanssamme. Konsensus ei ole itseisarvo, vaan vapaa keskustelukulttuuri elää erimielisyyksistä.
Bulletinin pääkirjoitus rakentaa liberaalikonservatiiviselle pohjalle: yhteiskunnalliset näkemyksemme ovat liberaaleja, lähestymistapamme konservatiivinen. Tämä on konservatismia liberaaleilla tunnusmerkeillä, jota leimaa usko pieneen, mutta vahvaan valtioon, ja yhteiskuntaan, joka pohjautuu pieniin yksiköihin, jotka ovat valtiota suurempia. Vapaa yhteiskunta nojaa normeihin ja arvoihin, jotka muodostavat valtion lainsäädännöllistä valtaa suuremman kokonaisuuden. Vapaan yhteiskunnan pohjan muodostavat ihmiset perheineen sekä vapaaehtoisine yhteisöineen valtion ja markkinoiden ulottumattomissa, kansalaisyhteiskunnassa.
Uskomme, että pakotetut yhteiskunnalliset muutokset ovat haitallisia, kansallinen identiteetti ja yhteenkuuluvuus luovat edellytykset yhtenäisyydelle ja viitekehykselle, historiaa ja kulttuuriperintöä tulee vaalia ylpeästi, ja että perheiden, kansalaisyhteiskunnan, ja yritysmaailman vapautta tulee kunnioittaa. Tämän tyylin konservatismi vahvistuu liberaaleista oikeusturvan ja yksilön autonomian periaatteista, kuten myös positiivisesta suhtautumisesta kansainväliseen yhteistyöhön. Näin liberaalikonservatismi ottaa etäisyyttä niin kansalliskonservatismin, kuin sosiaalikonservatismin kollektivismiin, nationalismiin, ja holhoamiseen.
Konkreettisesti kyse on yhteiskunnallisesta näkemyksestä, jonka tunnusmerkkejä ovat vahva luottamus demokraattisiin prosesseihin, ihmisoikeuksien puolustamiseen, robustiin oikeusvaltioon pienellä, mutta tehokkaalla julkisella vallalla, ponnisteluun, kovaan työhön, ja yksilön vastuuseen, meritokratiaan, sääntelyn ja liian pitkälle menevän valtion roolin minimointiin, markkinatalouteen ja yksityisomistukseen, yrittäjyyteen ja vapaaseen kilpailuun, sekä kukoistavaan kulttuurielämään.
Jos menneiden vuosien poliittiset taistelut käytiin kasvavasta julkisesta sektorista, tai taivaisiin ulottuvasta veroasteesta ja valinnanvapauden uupumisesta, niin monet lähitulevaisuuden kysymyksistä koskettavat sukupolvea, joka kasvaa turvattomuuden keskellä, ja siten vailla vapautta. Siksi etenkin turvallisuuden palauttaminen tulee olemaan yksi keskeisimmistä vapauskysymyksistä 2020-luvulla.
Mutta myös kysymykset segregaatiosta, niin taloudellisesta kuin kulttuurillisesta, ja yhä etnisemmästä alaluokasta, jonka ulkopuolisuus periytyy, tai koulusta ja hyvinvoinnista, mitkä eivät täytä korkean veroasteen rasittamien kansalaisten oikeutettuja odotuksia, dominoinevat yhteiskunnallista keskustelua.
Nämä yhteiskunnalliset ongelmat ovat merkittävin osin tuloksia poliittisista päätöksistä, joita ovat olleet tekemässä eri ideologioita omaavat puolueet. Se kuinka politiikkaa jatkossa muodostetaan on ensisijaisen tärkeää lopputuloksen kannalta. Historia on loputon taistelukenttä, mitään edistystä tai menestystä ei voi pitää itsestäänselvyytenä, tai sattuman kauppana. Tulevaisuus on sitä, miksi me sen teemme.
Etäisyys äänestäjien ja poliitikkojen, mutta myös lukijoiden ja median välillä, on kasvanut viime vuosikymmenten aikana. Ruotsin yhteiskunta on nyt hankalien ristiriitojen edessä ja tienhaarassa, vuosikymmenten keskeisten politiikan osa-alueiden laiminlyönnin jäljiltä. On suuri tarve johtajuudelle, jolla ei ole vain halua, vaan myös kyky, tehdä valintoja. Johtajuudelle, joka on aloitteellista, reaktiivisen sijaan, ja asettaa realismin idealismin edelle.
Emme tule olemaan lojaaleja millekään puolueelle. Tulemme kuitenkin nostamaan esille niitä ääniä, jotka onnistuvat yhdistämään edistysoptimismin ja pyrkimykset vapauteen terävän analyysin kanssa, sekä ymmärrykseen yhteiskuntamme syvimmistä ongelmistä, mitkä ovat peräisin normien konflikteista, tai pikemminkin normien puutteesta. Ruotsin yhteiskuntaa eivät pidä kasassa lait ja korkea veronmaksumoraali, vaan taustalla vaikuttavat arvot ja normit, minkä tuloksena syntyvät lait ja korkea veronmaksumoraali, muodostaen Ruotsin perustukset. Näitä perustuksia meidän tulee suojella, korjata, ja pyrkiä pystyttämään uudelleen, ja teemme sitä vapauden ja optimismin painotuksilla.
Tervetuloa Bulletiniin ja matkalle minkä aiomme kulkea yhdessä teidän lukijoiden kanssa.
Vastaa