Miksi Tampere ja Perussuomalaiset?

Minulla on kaksi salaisuutta. Ensimmäinen on se, että olen äänestäjän urallani ehtinyt ilmaista tukeni kokoomukselle, vihreille, ja RKP:lle, ennen kuin päädyin kotiini perussuomalaisiin. Olen aina ollut kiinnostunut yhteiskunnallisistakin asioista, mutta en niinkään innostunut puoluepolitiikasta, joten valitsin ääneni kohteen aina ehdokkaan perusteella. Olisi väärin sanoa, että esimerkiksi vihreiden äänestäminen kuntavaaleissa olisi johtunut nuoruudesta ja naiiviudesta, vaan satuin silloin löytämään järkevän ehdokkaan, joka ajoi silloin järkeviä asioita. Moni asia on kuitenkin ehtinyt muuttua vajaassa kymmenessä vuodessa, niin maailmassa, puolueissa, kuin omissa kokemuksissanikin. Mikä sai siis minut kääntymään perussuomalaisten puoleen?

Rosebud

Palataan kuitenkin ajassa hieman taaksepäin. Asuttuani esikouluikäisenä USA:ssa, sain sieltä suunnattoman lahjan loppuelämäkseni: lähes natiivitason englannin kielen taidon. Muuten vartuin onnellisesti Tampereella: lapsuuttani vietin paljon liikunnan parissa: kesäisin huudossa oli esimerkiksi pyöräily Tampereen, Nokian, ja Ylöjärven alueilla, yleisurheilu Lamminpään kentällä, tai tennis Ruotulassa, sekä talvisin laskettelu Mustassavuoressa, tai sivakointi Teivaalanharjulla. Junnuna selkeimmät kosketukset kaupunkikulttuuriin olivat lauantai-aamun ostokset kauppahallissa, sekä ennen kaikkea Hakametsä. Raipe oli siihen aikaan ehdoton ykkösidolini, ja arvostan häntä edelleen vaatimattomuuden perikuvana. Parasta Tamperelaista urheilukulttuuria on Ilveksen ja Tapparan väliset paikallisväännöt.

Maailmaani tuli kuitenkin särö, kun muutimme perheeni kanssa Saksaan ollessani 13-vuotias. Tarkemmin sanottuna Bonniin, eli entiseen Länsi-Saksan pääkaupunkiin. Sopeutumista onneksi helpotti se, että jatkoin sielläkin englanninkielisessä kansainvälisessä koulussa. Varsinkin aluksi haikailin takaisin kaverieni luoksi ja tuttuun ympäristöön Tampereelle, mutta uusien kaverisuhteiden muodustuessa ja kieltä oppiessa lopulta Saksassa asumiseen tottui. Se minkä piti alunperin olla vain parin vuoden komennus pidentyi aina vuosi kerrallaan, kunnes olimmekin siellä aina siihen asti, että ehdin valmistua lukiosta. Kun tuli aika päättää minne hakisin yliopistoon, en edes hakenut muualle kuin Tampereelle ja Espooseen. Suomi oli kotini, ja halusin palata.

Tampere kuitenkin vältteli minua vielä yli 9 vuotta, minä aikana ehdin asua opiskelun tai töiden vuoksi Espoossa, Helsingissä, Münchenissä, Göteborgissa, ja Linköpingissä. Lopulta en nähnyt enää mieltä asua jossakin vain työn takia vaan ajattelin, että jos en koskaan muuta takaisin Tampereelle, siitä muodostuu minulle eräänlainen ”Rosebud”: lähes myyttiset mittasuhteet saava lapsuuden paikka, jonne aina kaipaisin, ja joka antaisi merkitystä ja turvaa, mutta olisi aina ulottumattomissani.

Päätös palata vuoden 2018 lopussa Tampereelle oli lopulta helppo ja on tuntunut täysin oikealta. Kokemuksella kuudesta kaupungista voin sanoa, että Tampereella on hyvin:

• Kulttuuritarjonta (musiikki, urheilu, ravintolat, kauppahalli, torit) on huipputasolla tämän kokoiseksi kaupungiksi.
• Luonto on aivan mahtava, Tampereen harjumaisema on ainutlaatuinen, eikä järvelle ole koskaan pitkä matka. Tiedänpä myös erään lakkasuon yhden rivitaloalueen lähellä, mutta sen tarkka sijainti on salaisuus!
• Ulkoilumahdollisuuksia on vaikka muille jakaa, moni näistä on kaiken lisäksi vielä kaupunkilaisille maksutonta!
• Arki on todella helppoa: liikkuminen on vaivatonta niin autolla, julkisilla, kuin pyöräillenkin, keskusta on käveltävän kokoinen. Kaupunki ei kaiken kaikkiaan ole liian suuri, vaan juuri sopiva, ”ihmisen kokoinen”.
• Tampere on pääosin sen asukkailleen erittäin turvallinen kaupunki, missä tahansa uskaltaa asua.
• Asumisen hinta ei ole karannut vielä tavallisen ihmisen ulottumattomiin, ja vuokra-asuntomarkkinat toimivat verrattain hyvin.

Valitettavasti aivan kaikki ei ole hyvin paratiisissa. Kaupungin vetovoimasta huolimatta sen talous on ollut jo vuosia pakkasella, eikä korona tarjoa tähän helpotusta. Lisäksi Tampereella silmiinpistävän suuri ongelma on huumeiden käyttö, sekä niiden julkinen kaupankäynti. Etenkin Hämeenkadulla ja rautatieaseman yhteydessä sekä huume, että roskaongelma ovat saaneet kehittyä. Muita omituisuuksia mitkä pomppaavat esiin ovat esimerkiksi, että entinen Abloyn tontti Tohlopinrannassa on seissyt tyhjänä vuosikausia, tai että Teiskon lentokenttä ei ole ollut käytössä vuodesta 2014 lupasotkujen takia, kun samaan aikaan ajetaan voimakkaasti erinäisiä kalliita megahankkeita. Iloitsen itsekin siitä, että kaupunki kehittyy, kyse on siitä, että laittaisimme perusasiat kuntoon, ja että pitäisimme resurssiemme rajallisuuden mielessä.

Poliittisessa keskustelussa en voi millään allekirjoittaa sitä keinotekoista vastakkainasettelua eri liikennemuotojen välillä, mitä monet yrittävät ajaa. Tampereella on tilaa niin autoille, pyöräilijöille, jalankulkijoille, kuin julkiselle liikenteellekin. Haluaisin myös nähdä enemmän kansalaisten suoria vaikutusmahdollisuuksia: ensimmäisiä askeleita tätä kohti ollaankin otettu esimerkiksi osallistavan budjetoinnin kautta, ja tekniset työkalutkin tähän ovat osin olemassa Tampereen kaupungin oman sovelluksen muodossa.

Miksi Perussuomalaiset?

Ulkomailla kasvaminen ja asuminen opetti arvostamaan niitä asioita, jotka ovat Suomessa hyvin. Palattuani Suomeen ajattelin haluavani varmistaa, että Suomen ei tarvitse seurata Ruotsin tekemiä virheitä muun muassa maahanmuutossa. Selvitin eri puolueiden kantoja, mutta lopulta valintani oli erittäin helppo. Perussuomalaiset. Listaan tässä muutaman syyn:

• sananvapauden tärkeyden ymmärtäminen
• suuriskaalaisen maahanmuuton riskien sisäistäminen
• halu vähentää holhousta
• identiteettipolitiikan hylkääminen
• maalaisjärjen käyttö

Vielä kymmenen vuotta sitten sananvapaus tai maahanmuutto eivät olleet niin suuria kysymyksiä kuin nykyään, ja ainoa puolue joka on nähdäkseni sisäistänyt näiden merkityksen on perussuomalaiset. Ennen kuin tutustuin puolueeseen, minullakin oli ennakkoluuloja, mutta koska olen utelias henkilö ja tykkään ottaa asioista itse selvää, otin rohkeasti yhteyttä ja juttelin eri henkilöiden kanssa puolueesta. Tuntui välittömästi siltä, että puhuimme samaa kieltä, ja meitä kiinnosti samat asiat. Pidin perussuomalaisissa myös siitä, että se ei ole leimallisesti minkään tietyn väestönosan puolue, vaan puolueessa on mukana erittäin laajalla skaalalla suomalaisia, jotka arvostavat suomalaista yhteiskuntaa ja haluavat säilyttää siitä sen, mikä on hyvää.

Oppimani perusteella perussuomalaisten toimintaa on Jussi Halla-Ahon aikana kehitetty, poliittisiin ohjelmiin panostetaan tosissaan, ja puolueella on selvästi halua muuttua entistä paremmaksi. Tämä asenne, ja Halla-Ahon johtajuus, antavat vapautta keskustella hyvinkin erilaisista lähestymistavoista, jotta voimme tarjota perussuomalaisista ratkaisuja yhteiskunnan ongelmiin. Kun tähän yhdistetään yhteinen arvopohja, perussuomalainen puolue tuntuu siltä, kuin olisin palannut kotiin, jonka olemassaolosta en edes aiemmin tiennyt. Haluan kantaa oman korteni kekoon, jotta voimme puolueena kehittyä entisestään, sekä tarjota rakentavia, faktapohjaisia, ja perussuomalaisia ratkaisuvaihtoehtoja.

Miksi kuntavaalit?

On hienoa olla takaisin Tampereella, kun täällä on helppo olla ja elää. Tampere on antanut minulle paljon, joten haluaisin hyödyntää kansainvälistä kokemustani seitsemästä eri kaupungista sekä ilmakehätieteiden tekniikan lisensiaatin koulutustani, jotta voisin antaa jotain Tampereelle takaisin, ja siksi olen ehdokkaana kuntavaaleissa. En aiemmin ollut kiinnostunut puoluepolitiikasta, mutta olen ymmärtänyt, että jos haluaa auttaa ajamaan yhteisiä asioita, täytyy etsiä jokin poliittinen koti, ja sen olen löytänyt perussuomalaisista.

Pääteemoja

Yksityiskohdat tulevat varmasti elämään vielä ennen kuntavaaleja, mutta nämä ainakin aiheet kiinnostavat minua:

• Perusasiat kuntoon, ratkaisut edellä: Minun Tampereellani autot ja pyörät mahtuvat kulkevat sopusoinnussa. Länsi-keskustaa voisi elävöittää esimerkiksi muuttamalla osan kadunvarsiparkkipaikoista lyhyen ajan kiekkopaikoiksi, jotta autoilijan olisi helppoa asioida alueella. Lisäksi kaupungin pitäisi panostaa huume- ja roskaongelmien ratkaisuihin, sillä ne eivät auta luomaan keskustasta kaikille mieluisaa tilaa. Esimerkiksi voisi miettiä, onko Tullintorin alue kaikkein tarkoituksenmukaisin korvaushoitoklinikalle.
• Kunnan ydintehtäviin keskittyminen ja luovaa ongelmanratkaisua: Taloustilanne pakottaa tarkastelemaan kaupungin menoja ja pärjäämään vähemmällä. Se ei sulje pois fiksuja ratkaisuja, kuten sitä, että esimerkiksi antaisimme koululaisten ja vanhusten vaikuttaa enemmän ruokalistoihinsa. Sen lisäksi, että he olisivat tyytyväisempiä, kun saisivat päättää mitä syövät, kiittäisivät kunnan talous ja ilmastokin, kun ruokahävikin määrä todennäköisesti pienenisi. Varsinainen win-win-win ratkaisu!
• Suora suhde kuntalaisiin: Suorat vaikutusmahdollisuudet esimerkiksi mobiiliapplikaation kautta, tai yhden luukun ratkaisut, kuten nuorisolle suunnattu ohjaamo, ovat erinomaisia työkaluja auttamaan kuntalaisia ottamaan kaikki irti kotikunnastaan.
• Älykkään kaupungin kehittäminen: Emme osaa varmaksi sanoa, mitä tulevaisuuden kaupungilta vaaditaan, mutta esimerkiksi 5g:n, tai sähköistyvän autoilun ja ilmailun luomiin mahdollisuuksiin on varauduttava hyvissä ajoin. Smart Tampere kehityshanke on edistänyt näitä teemoja ansiokkaasti. Miten poliitikot voivat tukea sitä, että saamme parhaat tehot irti tamperelaisten osaamisesta, ja otamme myös teknologioihin liittyvät riskit huomioon, jotta saamme luotua entistä paremman Tampereen?

Ja lopuksi

Mainitsin aluksi, että minulla on kaksi salaisuutta. Ensimmäinen liittyi äänestyshistoriaani, ja toinen on: Tampereintoilustani huolimatta olen syntynyt Kotkassa.