Olen aiemminkin ottanut kantaa maahanmuuttoon ja monikulttuurisuuteen, ja haluan hieman avata, mistä ajatukseni suhteessa näihin kumpuavat. Mennään vuoteen 2004, ja Saksaan. Muutin Bonniin, entiseen Länsi-Saksan pääkaupunkiin, missä kävin kansainvälistä koulua. Bonnissa oli valtava määrä ulkomaalaisia työntekijöitä, sillä siellä sijaitsee mm. DHL:n pääkonttori, ja YK:n suuri toimisto. Koulussani oli väkeä oikeasti monesta eri kulttuurista.
Koulussa oli myös paikallisia, jotka halusivat käydä koulunsa englanniksi ja toimivat eräänlaisena siltana kansainvälisen ja saksalaisen yhteisön välillä. Kaikki olivat sitoutuneet koulun yhteisiin sääntöihin ja koulu muodosti tiiviin ja lämminhenkisen yhteisön. Tätä kokemusta kutsuisin positiiviseksi monikulttuurisuudeksi: aidosti monesta eri taustasta tulevat sitoutuivat yhteisiin sääntöihin ja kaikki kohdattiin yksilöinä, jolloin homma toimi. Opin paljon muista kulttuureista.
Kaupunginosa (Bad Godesberg) missä asuimme oli lähellä entisiä suurlähetystöjä, joten päättelin loogisesti, että kyseessä olisi arvokas ja rauhallinen seutu. Tämä ei kuitenkaan ollut koko totuus. Alueen asukkaista arviolta 30% oli maahanmuuttajia. Eikä niitä YK:n monesta eri maasta tulleita, vaan pääasiassa arabitaustaisia. Bad Godesbergin pääkatua reunustivat internetkahvilat, vesipiippubaarit, ja kebabravintolat. Näin kadulla ensimmäistä kertaa Burkhan. En sinänsä ajatellut asiasta sen enempää kuin että ”tämäpä omituista, luulin muuttavamme Saksaan, enkä osannut odottaa tällaista”. Kaikkeen kuitenkin tottui lievästä alkuihmettelystä huolimatta. Aluetta kutsuttiin laajalti ”pikkubagdadiksi”.
Bad Godesbergkin oli siis ”monikulttuurinen”, mutta kontrasti kouluni monikulttuurisuuteen ei olisi voinut olla räikeämpi. Mitä monikulttuuria se oli, että suurlähetystöjen tilalle oli tullut pääasiassa yhden vieraan kulttuurin edustajia? Oli esimerkiksi tavanomaista, että etenkin vanhemmat maahanmuuttajat eivät osanneet kunnolla saksaa. Joissakin tapauksissa he eivät edes osanneet lukea, sillä minultakin pyydettiin apua lukemaan tienviittoja. Edelleen, olin nuori, enkä antanut tämän liiemmin haitata elämääni ja keskityin lähinnä olemaan teini ja käymään koulua. En norkoillut kaupungilla turhia. Jälkikäteen olen saanut selville, että Bad Godesberg on yksi Saksan terrorismihautomoista.
Sen opin, että on monikulttuurisuutta, ja ”monikulttuurisuutta”. Monikulttuurisuus vaatii yhteiset pelisäännöt, johon eri taustasta tulevat sitoutuvat ja puhaltavat yhteen hiileen. Tällöin mantrassa monikultturisuus on rikkaus, on perää. Sen sijaan ”monikulttuurisuus”, missä yhtä kulttuuria korvataan toisella, joka ei ole yhteensopiva ensimmäisen kanssa, on lähinnä monikulttuurisuuden irvikuva. Tämä ”monikulttuurisuus” ei ole toivottava kehityskulku. En siis vastusta sitä, että muualta tulee ihmisiä osallistumaan valtioon nimeltä Suomi. En vain hyväksy kakisematta selityksiä ”monikulttuurisuudesta”, kun 10 000 yhden kulttuurin edustajan lisäksi maahan olisi tulossa 1000 lisää samasta taustasta. Jos kaupungissa on jo 20 etnistä ravintolaa, ei 21. enää tuo yhtä paljon lisäarvoa, kuin se kaupungin ensimmäinen etninen ravintola. Lisäksi, sellaiset kulttuurit mitkä ovat ristiriidassa suomalaisen kulttuurin perusarvojen kanssa eivät ole toivottavia.
Eli: kuten kaikessa muussakin elämässä, monikulttuurisuudessa on nyansseja ja se voi olla joko hyvää tai huonoa. Minulle se ei lähtökohtaisesti ole kumpaakaan, vaan se riippuu täysin siitä, mitä sillä tarkoitetaan.
Vastaa