Lupasin palata kokemuksiini Ruotsissa, joten nyt mennään Göteborgiin ja vuoteen 2015. Muistatte varmasti mitä tuona kesänä tapahtui. Ensimmäinen havaintoni asetuttuani taloksi oli, että jokaisen ruokakaupan edustalla istui kerjäläinen. Siis joka ikisen, myös oman syrjäisen Göteborgin kyljessä sijaitsevan pikkupaikkakuntani kahden pikkukaupan. Käytännön haitta ei ole suuri, mutta olihan se merkillistä. Toisen havaintoni tein, kun ensimmäisen työviikkoni jälkeen saavuin kotiin syömään rapuvoileipiä ja juomaan paikallista olutta. Asuintaloni läheisyydessä leijaili poliisihelikopteri. Se pyöri ympyrää noin vartin, ennen kuin jatkoi matkaansa. Sain selville, että poliisi oli etsinyt ”mopopoikia” kylästäni, sillä he olivat kivittäneet poliisipartiota. Muistan ajatelleeni, että onpa Ruotsin poliisilla hyvät resurssit, kun he saattoivat lähettää helikopterin jahtaamaan teinipoikia. Hellyyttävän naiivi ajatus.
Ajan saatossa näitä tapahtumia oli uutisissa useampiakin. Yleensä niissä viitattiin epämääräisesti tekijöihin ”nuorisona”. Aloin muistella, että juuri ennen muuttoani Göteborgissa oli räjäytetty autopommi, missä oli kuollut jengijohtajan nuori lapsi. Minne olinkaan muuttanut? En ollut oikeasti varautunut, että Ruotsissa olisi siinä määrin rikollisuutta: tässä esimerkkejä asioista, mitä tuttuni olivat kokeneet tai nähneet:
- yritetty asuntomurto tuttavani ollessa asunnossa+moottoripyörävarkaus
- taskuvarkaus x 2
- ryöstö x 3 (sama henkilö)
- auton räjäytys keskellä päivää Göteborgin keskustassa -tuttuni auton vandalisointi paikallisen jengin uhkailun jälkeen -yritetty murto omaan asuntooni, kun olin itse sisällä
Eräs Etelä-Afrikkalainen tuttuni kommentoi, että hän oli nähnyt omin silmin Ruotissa parissa vuodessa enemmän rikollisuutta, kuin kotimaassaan koko elämässään. Eräs ruotsalainen kommentoi, että ryöstöt kohdistuivat häneen, koska hän oli ruotsalainen maahanmuuttaja-alueella. Helppohan toimittajan on käydä päiväsaikaan no-go zonessa, mutta onkin eri asia asua jengien painostuksen alla, kun he tietävät kuka olet, etenkin jos olet ruotsalainen, tai integroitunut maahanmuuttaja. Jengiväkivalta on myös vain jäävuoren huippu, sillä Ruotsissa tapahtuu aivan käsittämättömiä asioita, mm. autojen polttamista, sekä kirjastojen ja vanhainkotien systemaattista vandalisointia. Totuudenmukaisen kuvan saa oheisesta dokumentista: https://www.youtube.com/watch?v=xhf61C2-S4I
Myin autoni paikallisella ilmoitussivustolla, ja laitoin hinnan alakanttiin, sillä halusin päästä autostani eroon. Eikä mennyt aikaakaan, kun puhelimeni soi. Soittaja osasi kehnosti ruotsia, ja alkoi välittömästi tinkiä. Ei kiitos, sanoin, eihän hän ollut edes nähnyt autoa. Kun lopetin puhelun, seuraava soittaja olikin jo jonossa. Sama juttu, huono ruotsi ja tinkiminen. Jahas. Kolmaskin puhelu oli jo jonossa, ja sama tarina toistui. Tätä ruljanssia kesti noin vartin ennen kuin poistin ilmoituksen netissä, eihän tästä tulisi mitään. Laitoin ilmoituksen takaisin, korkeammalla hinnalla, ja lopulta minulle soitti henkilö, joka ei alkanut tinkiä jo puhelimessa. Myin autoni hänelle. Hän oli irakilainen hitsaaja, eikä pitänyt siitä, että rouva oli ostanut automaattivaihteisen auton: manuaali sen olla pitää.
Teimme kaupat ja sovin, että ajaisimme auton hänelle seuraavana päivänä Angerediin, yhteen Göteborgin ”no-go zoneista”. Luovutin auton ja siirryin ratikkapysäkille. Katsoin ympärilleni: ICA, kauppakeskus, ihan normaali svedumeininki. Vai oliko? Huomasin hämmästyksekseni, että olin koko alueen ainoa valkoihoinen. Muistakaa, olin asunut jo Saksassa ja käynyt kansainvälistä koulua, joten ei-eurooppalaiset eivät olleet minulle mikään uusi tuttavuus. Aloin miettiä, että mitä oli tapahtunut, jotta alueella ei ollut ainuttakaan eurooppalaisen näköistä. Segregaation oire? Epäonnistunut asuntopolitiikka? Liikaa ja liian nopeasti maahanmuuttoa? Näiden yhdistelmä? Ruotsalaiset olivat vähemmistössä Angeredissä.
Ruotsissa asukkaista on tällä hetkellä noin 20% ulkomailla syntyneitä, ulkomaalaistaustaisia on tilastointitavasta riippuen noin 33%, suurissa kaupungeissa ja nuorissa enemmän. Jos ruotsalaiset olivat vähemmistössä Angeredissä, entä jos jonakin päivänä näin olisi koko Göteborgissa? Entä koko Ruotsissa? Mitä silloin tapahtuisi? Vastaus voisi olla lakoninen: ei mitään dramaattista. Ihmiset voisivat edelleen elää elämäänsä, menestyä, rikastua, perustaa perheitä. Mutta kuitenkin jokin olisi muuttunut.
Mitä se merkitsee, että maan demografia muuttuu niin radikaalisti? Osviittaa antaa juurikin aiemmin linkkaamani A Swedish Elephant dokumentti. Muuttovirrat ovat niin voimakkaita, että integraatiota ei yksinkertaisesti ehdi tapahtua, syntyy rinnakkaisyhteiskuntia. Ruotsi oli aiemmin folkhem, mutta nyt se on matkalla kohti USA:n, ellei peräti Brasilian segregaatiota. Lapsia ei nytkään uskalleta päästää kulkemaan yksin harrastuksiin, tai olemaan kylillä klo 20 jälkeen. Uutiset ammuskeluista, raiskauksista, ja ryöstöistä lamaannuttavat.
Ruotsalaiset olivat hämmästyneitä kun kerroin kuinka vapaasti täällä voi kulkea miettimättä aikaa, paikkaa, tai kulkijan ikää. Myös henkilöt, joiden kanssa en ikinä puhunut politiikkaa tulivat sanomaan minulle: älkää toistako Ruotsin virheitä Suomessa. Ruotsissa on monia käytännön ongelmia mm. asuntomarkkinoiden ja koulujen kanssa, mutta kaikkia pahentaa valtava, heikosti integroituvien henkilöiden maahanmuutto. Riippumatta miksi uskoo integraation olevan heikkoa, on yksi asia selvä: maahanmuuton volyymin pitää pienentyä. Monet ongelmista ratkeaisivat kiristämällä maahanmuuton perusteita, ja Suomessa tätä segregaatiota on vielä mahdollista ehkäistä. En halua ottaa sitä riskiä, että menetämme Suomen ehdottoman valttikortin, luottamusyhteiskunnan, ja sen suoman turvallisuuden. Siksi maahanmuuton määrästä ja alkuperästä täytyy voida puhua, kun se on johtanut segregaatioon, sekä kantaväestön ja maahanmuuttajien pahoinvointiin Ruotsissa ja muuallakin Euroopassa. Miten ironista paeta esim Iranista, vain joutuakseen asumaan ruotsalaiseen no-go zoneen.
Luottamukseen perustuvan pohjoismaisen hyvinvointivaltion säilyttäminen on arvovalinta ja yksi osa tätä meidän monimutkaista systeemiämme on Suomen asukkaat. Olisi epäviisasta riskeerata systeemin toiminta antamalla yhden tärkeän osan muuttua liian radikaalisti ja nopeasti.
Olen ihan tyytyväinen, että muutin takaisin Suomeen vuonna 2018.
Vastaa