Theseuksen Suomi – Identiteettiä Etsimässä

Theseuksen Suomi – Identiteettiä Etsimässä

Julkisuudessa on esitetty arvioita, että Suomen tulevaisuuden turvaamiseksi tarvittaisiin jopa 30 000 maahanmuuttajaa vuodessa, ja tähän ratkaisuun on tartuttu innokkaasti usean eri henkilön toimesta. Viimeksi näin suuren suunnitelmatalousomaisen maahanmuuton edistämisen ehdottomista hyödyistä vallitsi hellyyttävä yksimielisyys Ylen A-Studiossa, missä neljä asiantuntijaa kehuivat toistensa tulevaisuudenvisiota kilpaa. Kaiken kukkuraksi tilaisuutta ylistetiin myöhemmin mm. Twitterissä siitä, että oli ilo seurata laadukasta ja rakentavaa keskustelua. Olisin samaa mieltä, jos hyvän keskustelun määritelmä sisältäisi oletuksen, että kanssakeskustelijoiden ajatuksia ei saa haastaa.

Hyvin harva kysyy kuitenkaan asian tiimoilta oikeita kysymyksiä. Kuinka pitkään Suomeen pitäisi tulla 30 000 maahanmuuttajaa? Siihen asti, että huoltosuhde on ”korjattu”, vai ad infinitum? Mitä muita vaikutuksia pitkäkestoisella maahanmuutolla on Suomelle? Kuka maksaa näiden maahanmuuttajien eläkkeet? Onnistutaanko syntyvyyttä nostamaan vuoteen X mennessä, vai tarvitaanko silloinkin lisää maahanmuuttajia? Mikä moraalinen oikeus Suomella on käyttää muuta maailmaa synnytyslaitoksenaan ja resurssikorina? Miten Suomi reagoisi sitten, kun maailman väkiluvun kasvu pysähtyy, tai kääntyy laskuun 2100-luvulla? Onko nyt tarjottu hopealuoti maahanmuuton muodossa vain valtion talouspolitiikan vastine pikavipille, missä oikeat ongelmat, kuten eläkkeiden maksattaminen tulevilla sukupolvilla ja nopeasti alentunut syntyvyys, sysätään tulevaisuuden murheeksi?

Kaikista suurin kysymys liittyy mielestäni kuitenkin siihen, mitä Suomi on, ja mikä tosiallisesti turvaisi sen tulevaisuuden, ja siksi käsittelen näitä aiheita tässä kirjoituksessa. 30 000 maahanmuuttajaa joka vuosi seuraavan 60 vuoden ajan merkitsisi 1.8 miljoonaa muualta tullutta vuoteen 2080 mennessä, minkä lisäksi Suomessa on jo noin 400 000 ulkomaalaistaustaista. Kun vielä arvioimme väestöennusteen perusteella, että Suomessa olisi ainakin 500 000 syntyperäistä suomalaista vähemmän vuonna 2080 kuin nyt, olisi maassamme arviolta 6.7 miljoonaa asukasta, joista 2.2 miljoonaa, eli noin 32% olisi ulkomaalaistaustaisia. Tämä luku ei tosin ota huomioon maahanmuuttajien jälkikasvua.

Tämä olisi valtava muutos siihen väestöpohjaan mihin olemme tottuneet, ja herättää kysymyksiä ”Suomen” identiteetistä. Kuuluisimpia identiteetin muutokseen liittyviä ajatuskokeita on vertaus Theseuksen laivasta. Kreikkalaisen mytologian Theseuksen laiva lähtee satamasta, ja siihen vaihdetaan sen matkan aikana vähitellen sen jokainen osa. Kun se palaa takaisin satamaan, onko kyseessä vielä sama laiva? Jos varaosissa on käytetty samoja materiaaleja kuin alkuperäisessä, niin eikö laiva olisi melkolailla ”sama” kuin lähtiessä? Entä jos varaosiin on käytetty eri materiaaleja, tai laivan, tai sen osan funktioita on muutettu? Jos laiva täyttäisi eri materiaalista huolimatta vielä saman funktion, eikö sen voisi ajatella olevan ”sama” laiva? Näin ajateltuna Theseuksen ”Suomi” identiteettinä sisältää nähdäkseni ainakin seuraavat komponentit:

  1. Perustuslaki ja instituutiot
  2. Maantiede
  3. Ihmiset
  4. Kieli ja Kulttuuri

On selvää, että kaikki nämä neljä ovat eläneet aikojen saatossa, sillä onhan Suomen itsenäisyydenkin aikana instituutiot eläneet, maantiedekin muuttunut, ihmisiä tullut ja mennyt, ja kulttuuri kehittynyt. Jos ottaisimme sata vuotta sitten eläneen suomalaisen ja asettaisimme hänet vaikkapa Kotkan torille, ei hänelle kuitenkaan tuottaisi suuria vaikeuksia tunnistaa olevansa Suomessa.

Entä jos muuttaisimme kokonaan jonkin yhden mainitusta neljästä osa-alueesta? Onko tasavalta-Ranska tunnistettavissa samaksi kuin monarkkivastikkeensa ennen vallankumousta? Eikö nyky-Ranskan perusaatteisiin kuuluva ”liberté, egalité, fraternité”, ole myös onnistunut muovaamaan sen kulttuuria vuosisatojen saatossa? Kuinka siis nämä eri osa-alueet linkittyvät toisiinsa?

Entä jos koko Suomi pakkaisi matkalaukkunsa, saisi pläntin maata Australialta, ja perustaisi uuden valtion kengurujen ja myrkkykäärmeiden valtakuntaan? Esimerkiksi USA:han muuttaneista Eurooppalaisista moni tuntui ratkaisseen tämän identiteettiongelman nimeämällä uuden asuinpaikkansa ”uudeksi” Amsterdamiksi, tai ”uudeksi” Englanniksi, kun lienee selvää, että kyseessä ei enää ole sama vanha Amsterdam tai Englanti. Näin olisi varmaankin myös ”Uuden-Suomen” kohdalla.

Entä jos vaihtaisimme esimerkiksi Namibian ja Suomen väestöt keskenään? Olisiko Suomi enää Suomi ja Namibia Namibia? Kumpi olisi enemmän Suomi: suomalaisten asuttama Namibia, vai namibialaisten asuttama Suomi? Jatkaisivatko vanhat instituutiot toimintaansa, vai siirtysivätkö nekin vääjäämättä näin nopean väestönvaihdon seurauksena uusin kotimaihinsa?

Entä jos lakkaisimme puhumasta Suomea ja Ruotsia, ja siirtyisimme pelkästään englannin kieleen tai kiinaan? Tunnistaisiko sata vuotta sitten asunut suomalainen silloinkin Suomen vielä vanhaksi kodikseen? Tarvitseeko hänen edes tunnistaa sitä samaksi vanhaksi Suomeksi?

Mielestäni ei olisi väärin todeta, että Suomen tulevaisuuden kannalta yhdenkin osa-alueen täydellinen vaihtaminen johtaisi siihen, että tuntemamme ”Suomi” olisi kadotettu. Kun vielä ymmärrämme, että nykymuotoinen Suomi on nettopositiivinen vaikuttaja sekä sen kansalaisille, että ympäröivälle maailmalle, on Suomen tulevaisuuden puolustaminen helppo päätös. Suomi on arvokas. Periaatteessa suuria maahanmuuttajamääriä ajavat ajattelevat toki Suomen tulevaisuutta, ja kritiikkini kohdistuu siihen, että ehdotukset Suomen korjaamisesta massamaahanmuutolla jättävät huomioimatta tämän pohdinnan kohdan 3, ja sen vaikutuksen kohtaan 4, sekä lopullisen tuloksen ”Suomeen” ja sen tulevaisuuteen. Muuttamalla Suomea liian radikaalisti, olisimme vaarassa menettää ”Suomen”, ja siten sen hyvän, minkä se tuo mukanaan. Siksi ”Suomen” identiteetin pohtiminen ja tunnistaminen on niin tärkeää. Vaikka on totta, että aiemminkaan Suomen väestöpohja, kulttuuri, ja kielet eivät ole olleet staattisia, on ehdotettu muutosnopeus aivan eri planeetalta, kuin mitä historiallisesti on toteutunut. Jos olemme samaa mieltä, että esimerkiksi väestön vaihtaminen päikseen Namibian kanssa tarkoittaisi nyky-Suomen kadottamista, niin mihin vedätte rajan?

Olisiko Suomi, missä vajaa kolmannes asukkaista olisi ulkomaalaistaustaisia vielä tunnistettavissa ”Suomeksi”? Mielestäni kyllä ja ei. Naapurimaassamme Ruotsissa noin neljännes nykyisistä asukkaista ovat ulkomaalaistaustaisia, ja kyllä Tukholman, Göteborgin, tai Falunin tunnistaa vielä Ruotsiksi. Mutta entä Malmön Rosengård, Tukholman Rinkeby, tai Göteborgin Angered?

Asuin vuosina 2015-2018 Ruotsissa, ja mieleeni on jäänyt, kun myin käytetyn autoni paikallisessa tori.fi-palvelussa. Itse myyntiprosessikin oli ollut jo vähintäänkin mielenkiintoinen, kun laitettuani ilmoituksen nettiin puhelimeni soi taukoamatta puoli tuntia, ennen kuin ensimmäinenkään soittajista joko puhui riittävän ymmärrettävää ruotsia, tai ei alkanut tinkiä auton hinnasta jo puhelimessa. Toimitin autoni sen ostaneelle irakilaistaustaiselle hitsaajalle Angerediin, ja kävelin Angeredin ratikkapysäkille. Pysäkillä katselin aivan normaalisti ympärilleni ja mietin, mikä näytti niin erikoiselta, kunnes äkkäsin:

”Hetkonen, olenko oikeasti ainoa vaaleaihoinen niin kauas kuin silmä siintää?”

Tämä oli vähintäänkin eriskummallinen havainto ottaen huomioon, että olin kasvanut kansainvälisessä koulussa Saksassa, ja tottunut monikulttuurisiin ympäristöihin, enkä ollut ikinä ajatellut tämän kaltaisia asioita sen kummemmin. Ei minua silloinkaan, eikä nytkään, ihmisten poikkeava ihon pigmentti häirinnyt, vaan yhtäkkinen havainto. Paikallisesti, en tunnistanut Ruotsia ”Ruotsiksi”. Mitä oli tapahtunut?

Nämä ovat niitä vaikeimpia kysymyksiä, mitä maahanmuuttokeskustelussa vältellään kuin ruttoa. Mitä se tarkoittaa, että esimerkiksi Malmön väestöstä pian puolet on ulkomaalaistaustaisia, ja kantaruotsalaiset jäänevät pian vähemmistöön? Onko tällä merkitystä? Jos ajatuksia suuresta maahanmuutosta on moraalista esittää, miksi massamaahanmuuton hyöty/riski suhteen kyseenalaistaminen olisi moraalitonta? Saavatko osat Ruotsista muuttua tunnistamattomaksi niin lainsäädännön valvonnan, väestön, kuin kulttuurinkin osalta? Jos 25% ulkomaalaistaustaisia Ruotsissa riittää aiheuttamaan paikallisesti suuria ongelmia, mitä ei voisi ikinä kuvitella ilmenevän kehittyneessä valtiossa, mitä tekisi 32% Suomessa? Onko näitä työperäisenkään maahanmuuton visioita oikeasti mietitty yhtä askelta pidemmälle?

Maailma ei ole mustavalkoinen, ja kestävä ratkaisu Suomen pulmiin on varmasti jokin yhdistelmä montaa eri keinoa, enkä siksikään ymmärrä kritiikitöntä suuriskaalaisen työperäisen maahanmuuton esittämistä jonakin hopealuotina. Periaatteessa taloudellisessa mielessä se voisi toimia, mutta riskinä on, että potilas menehtyisi lääkeeseensä. En voi siis niellä kakisematta ajatusta siitä, että ehdotetut suuret maahanmuuttajamäärät eivät sisältäisi merkittäviä riskejä Suomen tulevaisuuden kannalta, kun se merkittävästi ja ennennäkemättömän nopeasti muuttaisi Theseuksen Suomessa yhtä identiteetin peruspilaria, eli sen väestöpohjaa, ja empiriinen todistusaineisto Ruotsista kertoo kyseisen muutoksen tuomista haasteista ja jo realisoituneista vaikutuksista.

Oli Suomen identiteetistä ja sen merkityksestä mitä mieltä hyvänsä, voi asiaa ajatella myös näin: valtio on monimutkainen järjestelmä, jonka identiteettiä, toimintaa ja vasteita emme täysimääräisesti ymmärrä, joten politiikan keinoin suuren yhteiskunnalisen kokeen suorittaminen massamaahanmuuton muodossa näyttäytyy parhaimmillaan naiivina, ja pahimmillaan vastuuttomana. Miksi muuttaa radikaalisti jotain, minkä toimintaa ei täysin ymmärrä? Päästäksemme alkuun toivon, ja vaadin, asian tiimoilta ajatusten haastoa ja aitoa keskustelua, eikä vain keskinäistä hymistelyä ja harhaoppisten leimausta, sillä vain aidon dialogin kautta löydämme Suomen kannalta parhaat ratkaisut.

admin

Vastaa