Sateenkaariliputuksesta

Sateenkaariliputuksesta

Ymmärrän, että yhteiskunnassa on alueita, joissa homoseksualisuus on edelleen hankala aihe, esim urheilupiireissä. Seksuaalivähemmistöjen asemaa ajaessa olisi hyvä ymmärtää, että monelle sateenkaarilippu on nykyään kuitenkin vasemmalle kallellaan oleva politisioitunut symboli. Politisoitumisen mielikuvaa ei helpota se, että esimerkiksi Turun sateenkaarisuojatietä käytetään konservatiivisesti ajatteleville naljailuun. Tämä ei välttämättä ole voittava strategia, jos haluaa mahdollisimman monen hyväksymään ihmiset sellaisena kuin ovat.

Sillä siitä tässä minusta pitäisi olla kyse. Ei tarvitse haluta osallistua pride-marssille, ei tarvitse koristella kaupunkiaan sateenkaariin, ei tarvitse allekirjoittaa kaikkea mitä SETA, tai muut järjestöt ajavat. Riittää, kun kunnioittaa toisen oikeutta elää sellaista elämää, minkä hän itse näkee parhaaksi. Meitä kun on yhteiskunnassa moneen junaan: radikaalimpia, konservatiivisempia, oikeistolaisia, vasemmistolaisia, ja kaikkea siltä väliltä.

On kovin paradoksaalista yrittää ajaa ”inkluusiota” irvailemalla toisin ajatteleville ja pyrkiä vallankäytöllä pakottaa heitä omaan muottiin. Nykyään sateenkaarilipun tapauksessa on myös ilmeistä, että vaatimukset eivät lopu nykyiseen lippuun. Yleisesti ottaen, keskustelussa unohtuu mielestäni miten paljon ja nopeasti maailma on muuttunut, ja olisi vähintäänkin reilua tunnustaa, että ylivoimainen enemmistö alkuperäisen sateenkaarilipun luomisen aikaan asetetuista tavoitteista on jo täyttynyt.

Valtavan edistyksen, sekä lipun politisoitumisen ja ihmisiä poteroihinsa ajavan vaikutuksen vuoksi olisi mielestäni aika ajatella asioita pidemmälle. Yksityiset yritykset ja ihmiset voivat tietysti käyttää sateenkaarilippua miten lystäävät, mutta julkiselta vallalta voidaan edellyttää edelläkävijyyttä ja puolueettomuutta, johon tällaisten poliittisten symbolien käyttö istuu heikosti.

Entä jos keskittyisimme siihen, mikä yhdistää meitä, eikä siihen, mikä meitä erottaa? Mielestäni vaikka kesäkuussa voitaisiin liputtaa Suomen lipulla yksilönvapauksien puolesta. Näin lyötäisiin ainakin kaksi kärpästä yhdellä iskulla:

1. Liputus.

2. Hyvä mahdollisuus keskustella yksilönvapauksista, joihin seksuaalinen itsemääräämisoikeus sisältyy.

Näin pitäisimme mahdollisimman monen mukana, emmekä ajaisi mitään tiettyä poliittista suuntausta, jonka päätepysäkkinä olisi uudenlainen kollektivismi.

Johdonmukaisella yksilön kunnioittamisella pääsisimme ajan myötä vanhojen ongelmien yli, luomatta uusia.

admin

Vastaa